Hauras ihminen
täynnä tuskaa.
Usein mietin, miks joudun kestää tätä pahaa elämää?
Haluis vaa normaalin elämän,
edes yhden mahdollisuuden olla onnellinen.
Onks se liikaa pyydetty?
Oisko helpompaa,
jos sais olla siellä missä tuntee olosa kotosaks,
turvalliseks?
Usein nukahdan kyyneleet silmissäin.
Tunnen olevani yksin tääl kylmäs maailmas,
haluisin vaa unohtaa kaiken, päästä pois.
Ehkä elämä ois helpompaa jossain muualla, kaukana täält.
